1967: 1000 suomalaista lukiolaista käynyt koulua muissa Pohjoismaissa

16.03.2024 klo 10:00
Pohjola-Nordenin 100-vuotisen taipaleen kunniaksi esittelemme sen lehden historiaa vuodesta 1941 alkaen.

På svenska: 1000 finländska gymnasister har gått i nordisk skola

 

POHJOLA
4/1967

 

1000 suomalaista lukiolaista käynyt koulua muissa Pohjoismaissa

Kuusi vuotta oppilasvaihtoa lukukauden aikana
 

”Kaikille lapsille on annettava tilaisuus ainakin kerran kouluaikana opiskella vähintään viikon jossakin toisen Pohjoismaan koulussa.”

Näin on Norden-yhdistysten toimintaohjelmassa, minkä Norden-Yhdistysten Liitto hyväksyi 3.9.1966. Niin pitkälle ei vielä olla päästy, mutta huomattavia askelia siihen suuntaan on jo otettu. Valtiovallan tuella tapahtuvat pohjoismaiset koululaisvaihdot lukukauden aikana ovat tulleet varsin suosituiksi ja huomattavan laajoiksi: 1000 suomalaista lukiolaista 115 oppikoulusta on vuosina 1962–67 saanut tilaisuuden käydä 8–9 päivää koulua jossakin toisessa Pohjoismaassa, asua yksityisperheissä samanikäisten koululaisten luona ja sitten itse toimia isäntänä pohjoismaisten toverien vastavierailun aikana.

Näiden kuuden vuoden aikana on yhteensä 62 koululaisryhmää VI ja VII luokilta, kussakin ryhmässä 15 oppilasta ja yksi opettaja matkanjohtajana, osallistunut koululaisvaihtoon ja yhtä monta ryhmää on saman ajan kuluessa tehnyt vastavierailun Suomeen. Tämä jos mikä on käytännön pohjoismaista yhteistyötä ja Suomen valtiovalta on ilahduttavalla tavalla tukenut tätä toimintamuotoa antaen viime vuosina tarkoitusta varten 50.000 mk vuodessa. Pohjola-Norden on yhteistyössä muiden Pohjoismaiden Norden-yhdistysten kanssa hoitanut käytännölliset järjestelyt.

Korkeapainetta lokakuussa

Vaihtorintamalla vallitsee lokakuussa säännöllisesti korkeapaine. Esimerkiksi kuluvan vuoden lokakuussa matkusti yli 200 suomalaista koululaista ja opettajaa Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin osallistuakseen yli viikon ajan kouluopetukseen ja tutustuakseen ao. maan oloihin. Kaikkiaan 16 oppilasryhmää voi täten matkustaa pohjoismaisiin ystäväkuntiin. Suomalaiset vaihto-oppilaat olivat 29:stä koulusta seuraavilta paikkakunnilta: Helsinki, Kauniainen, Kaskinen, Loviisa, Parainen, Pori, Pietarsaari, Hyvinkää, Hämeenlinna, Iisalmi, Raahe, Rauma, Kouvola, Rovaniemi ja Varkaus. Aikaisemmin on tähän toimintaan osallistunut oppilaita seuraavien paikkakuntien kouluista: Turku, Tampere, Porvoo, Lahti, Tammisaari, Kokkola, Oulu, Kotka, Vaasa, Hanko, Karjaa, Lohja, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Kristiinankaupunki, Kerava, Savonlinna, Riihimäki, Imatra ja Kemi. Vaihdot aloitettiin etelässä ja Helsingissä, jotta Pohjola-Nordenin toimisto parhaiten voisi seurata niiden kulkua, mutta nyt ne on ulotettu käsittämään koko maa.

PN-suositus

Alkuna näihin oppilasvaihtoihin oli Pohjoismaiden neuvoston suositus, joka v. 1962 johti siihen, että kaikissa Pohjoismaissa Islantia lukuunottamatta myönnettiin valtion määräraha tätä toimintaa varten. Alun perin lienee ollut ajatuksena vaihtaa oppilaita samanaikaisesti puoliluokittain, jolloin oppilaitten luokkiin sijoittaminen ei olisi ollut ongelma. Tätä menetelmää on myös toteutettu joissakin vaihdoissa Tanskan ja Norjan kesken, mutta sen nurjana puolena on, että oppilaiden kesken ei voida soveltaa vastavuoroisuusperiaatetta. Ja vain toinen puoli luokkaa – käytännössä parhaat oppilaat – saa matkustaa, kun taas toinen puoli – vähemmän opinnoissaan menestyneet – saa toimia vieraiden majoittajina ja isäntinä.

Suomessa pääsee yleensä vain 7–8 oppilasta samalta luokalta tällaiselle tavallaan palkintomatkalle ja useimmissa tapauksissa kerätään ko. 15 oppilasta useista oppikouluista paikkakunnalta. Kilpailu mukaanpääsystä on kova, mistä seuraa, että vain todella menestyvät oppilaat, joiden koulunkäyntiä kymmenkunnan päivän poissaolo koulusta ei haittaa, pääsevät mukaan. Myös matkanjohtajana seuraavalle opettajalle on vaihto antoisa, sillä oleskellessaan vaihtoaikana ystäväkunnassa saa hän mainion tilaisuuden tutustua naapurimaan opetusmenetelmiin ja oloihin.

Kielimuuri murtuu nopeasti

Kielellisistä syistä otetaan Tanskan kanssa tapahtuvaan vaihtoon pääasiallisesti maamme ruotsinkielisten koulujen oppilaita, kun taas vaihtoon Norjan ja Ruotsin kanssa on melkein yksinomaan osallistunut suomenkielisiä. Kuitenkin on tapahtunut, että vaihtoon Tanskan kanssa on osallistunut suomenkielisiä oppilaita, mutta tällöin he ovat olleet suomenkielisistä kouluista sellaisilla paikkakunnilla, missä enemmistön kieli on ruotsi, joten he ovat saaneet hyvää harjoitusta siinä. Tämä koskee esim. suomenkielisiä yhteiskouluja Karjaalla, Loviisassa, Pietarsaaressa ja Kristiinankaupungissa. Suomenkieliset oppilaat – ja usein myös ruotsinkielisetkin – ovat ensimmäisinä päivinä Tanskassa turvautuneet englannin kieleen keskustellessaan tanskalaisten tai muidenkin pohjoismaalaisten toverien kanssa, mutta tavallisesti jo parin päivän kuluttua on ujous kadonnut ja on siirrytty puhumaan ruotsia. Edistysaskeleet ovat olleet niin suuria, että jopa suomalaiset sanomalehtimiehet ovat erehtyneet, eivätkä ole voineet erottaa isäntiä ja vieraita toisistaan, kun he ovat haastatelleet suomalaisia ja pohjoismaalaisia oppilaita näiden saapuessa Suomeen. Ja tanskalaiset vakuuttavat yhteen ääneen, että suomenruotsi on helpompaa ymmärtää kuin ruotsinruotsi.

Laajoja vierailuohjelmia Suomessa

Kun muissa Pohjoismaissa itse koulunkäynti on pääasiana, on Suomessa pyritty siihen, että oppituntien lisäksi – katsotaan, että 2–3 tuntia päivässä riittää – laaditaan monipuolinen vierailuohjelma, mihin sisältyy kiertoajelu, käyntejä teollisuuslaitoksissa, koululaisjuhlia jne., jotta vieraille voitaisiin antaa mahdollisimman monipuolinen kuva Suomesta, koska monet heistä varmaan käyvät Suomessa vain tämän ainoan kerran elämässään. Pohjola-Norden liiton paikallisyhdistykset ja isäntäkoulujen teinikunnat kantavat vastuun näistä erittäin arvostetuista järjestelyistä. Esim. Helsingissä vieraili viime lokakuussa kymmenkunta päivää koululaisia samanaikaisesti Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista, minkä johdosta Helsingin Pohjola-Nordenin nuorisojaosto laati yhteistyössä ao. koulujen teinikuntien kanssa ohjelman, mihin sisältyi kaksi suurta juhlaa, keskustelutilaisuus, teatterissa käynti, kiertoajelu Helsingissä ja retki Porvooseen.

Kiitos tällaisten järjestelyjen muodostuu vaihdosta merkittävä tapaus ei vain siihen osallistuville, vaan myös kaikille niille suomalaisten isäntäkoulujen oppilaille, jotka joutuvat henkilökohtaiseen kosketukseen vieraiden kanssa.  Opetusministeriö pitää tätä osaa vaihto-ohjelmasta niin tärkeänä, että Pohjola-Norden saa pienen määrärahan vierailuohjelmien toimeenpanemiseksi.

Susan Neffling