1945: Käännekohdassa

25.01.2024 klo 10:00
Pohjola-Nordenin 100-vuotisen taipaleen kunniaksi esittelemme sen lehden historiaa vuodesta 1941 alkaen.

På svenska: Vid vändpunkten

 

POHJOLA-NORDEN
Pohjola-Norden r.y:n jäsenlehti
4/1945

 

KÄÄNNEKOHDASSA

Päättäessään nyt vuodenvaihteessa 21:n toimintakautensa, yhdistyksemme siirtyy samalla uuteen ja ilmeisesti sangen merkittävään kehitysvaiheeseen. Yhdistyksen järjestömuodon uusimista koskeva kysymys, joka kuluvan vuoden aikana on ollut keskeisimpänä ja myös laajakantoisimpana ongelmana Pohjola-Norden yhdistyksen toiminnassa, on saatettu päätökseen, ja tulevan vuoden tammikuusta lukien yhdistyksemme tulee jatkamaan toimintaansa sisäiseltä rakenteeltaan melkoisesti muuttuneena.

Sen jälkeen, kun Norden-yhdistys v. 1924 oli perustettu Helsingissä, ryhmittyi sen ympärille lähinnä pääkaupunkimme akateemisia piirejä edustavia henkilöitä. Syistä, joihin tässä yhteydessä ei liene syytä kajota, toimi Norden-yhdistys meillä kuten muissakin Pohjoismaissa aluksi verrattain suppean kansalaisryhmän yhdistyksenä. Suotuisaan suuntaan tapahtunut kehitys laajensi kuitenkin vähitellen sisaryhdistyksien perustaa ja johti Suomessa v. 1939 toimeenpantuun yhdistyksen sääntöjen muutokseen, jonka mukaisesti voitiin muodostaa paikallisyhdistyksiä toimimaan eri paikkakunnilla maassamme yhdistyksen päämäärien edistämiseksi sekä hyväksyä ns. kannattavia jäseniä. Sotavuosista huolimatta on yhdistyksemme tämän jälkeen kasvamistaan kasvanut siten, että maassamme tätä nykyä Helsingin ”pääyhdistyksen” lisäksi toimii 17 paikallisyhdistystä, minkä lisäksi 36 eri aatteellista ja ammatillista yhdistystä on liittynyt yhdistykseen kannattavina jäseninä. Huomioon ottaen, että paikallisyhdistykset täten edustavat yhdistyksen jäsenenemmistöä ja että yhdistykseen liittyneillä järjestöillä on erittäin huomattavia pohjoismaisia intressejä, mutta että Helsingissä toimiva pääyhdistys toistaiseksi olematta missään varsinaisessa elimellisessä yhteydessä mainittuihin paikallisyhdistyksiinsä eikä kannattaviin järjestöihinsä, on yksinään joutunut vastaamaan yhdistyksen toiminnan johdosta, voitaneen sanoa, että yhdistyksemme on kasvanut ohi nykyisen organisaationsa. Uuden järjestömuodon tarkoituksena on mainitun epäkohdan korjaaminen.

Uusi organisaatio on pääpiirteissään seuraava:

Kaikki paikallisyhdistykset – Helsingin yhdistys niihin luettuna – rinnastetaan toisiinsa ja muodostavat yhdistykseen liittyneiden järjestöjen, ns. järjestöjäsenten kanssa yhdistyksen keskusjärjestön. Tämän keskusjärjestön, Pohjola-Norden r.y:n, päättävänä elimenä toimii valtuusto, jonka jäsenistä, valtuutetuista, osan valitsevat paikallisyhdistykset, osan järjestöjäsenet, edelliset jäsenmääränsä osoittamassa suhteessa kuitenkin enintään viisi, jälkimmäiset kukin yhden. Valtuusto, yhdistyksen eräänlainen eduskunta, kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja valitsee tällöin mm. yhdistyksen keskushallituksen. Keskushallituksen tehtävänä on huolehtia yhteistoiminnasta muiden maiden Norden-yhdistysten kanssa, yhdistyksen yleisen toiminnan johtaminen sekä paikallisyhdistysten toiminnan ohjaaminen ja avustaminen. Sen toiminta tulee siis olemaan mitä suurimmasta merkityksestä.

Keskushallitus aloittaa toimintansa aikana, jolloin yhteydet muihin Norden-yhdistyksiin vihdoinkin sotavuosien jälkeen ovat palautumassa ennalleen. Kiinteä ja luottamuksellinen yhteistoiminta sisarjärjestöjen kanssa, joista varsinkin Tanskan ja myöskin Ruotsin Norden-yhdistykset ovat kasvaneet suorastaan merkittäviksi järjestöiksi, on yhdistyksemme menestyksellisen toiminnan peruskiviä. Tässä yhteistoiminnassa emme vaikeuksistamme huolimatta saa jäädä jälkeen muista Norden-yhdistyksistä. Sotavuosien mukanaan tuomat monenlaiset rajoitukset, jotka meidän kohdallamme nyt ovat suuremmat kuin sisaryhdistyksillämme, tulevatkin tämän vuoksi olemaan keskushallituksen vakavan huomion kohteena. Mutta samalla meidän on rohkeasti katsottava tulevaisuutta kohti. Yhdistyksemme tulee koko tarmollaan käydä selvittämään ja kehittämään Pohjoismaiden yhteistyömarkkina- ja Pohjolan kansalaisoikeuskysymyksiä niihin liittyvine sosiaalisine ja taloudellisine ongelmineen. Opetusta ja opiskelua koskevat yhteistoimintakysymykset ovat taloudellisesta ahdingostamme huolimatta osittain jo toteutettavissakin. Mutta tätä nykyä on yhdistyksemme kannalta kenties sittenkin tärkeintä sen sisäinen työ. Yhdistyksemme on kehitettävä todella huomattavaksi tekijäksi pohjoismaisessa yhteistyössä. Tässä mielessä paikallisyhdistyksien tehokas ohjaaminen ja tukeminen, mikä työ samalla koituu kaikkien jäsentemme hyväksi, on keskushallituksen tulevia tärkeitä tehtäviä. Ja täten on samalla yhä useammat kansalaisryhmät saatettava yhdistyksemme piiriin.

Susan Neffling